2016.03.27 - se on kanada!

Istuskelen Trylon väliaikaisasumis-hotellin sängyllä. Hörpin Té Bheag filtteröimätöntä viskiä. Halpaa paikallisesta alkosta, SAQ:sta, vain 39 dollaria 0.7L pullo. Bisseä ja viiniä löytyy joka puodista, mutta tiukemmat kamat on valtion hanskassa. Pohjoisen maat pitävät yhtä. Yllättävän hyvää tämä viski silti halpuudesta huolimatta. Kymppivuotinen Ardbeg olisi köyhdyttänyt 95 dollaria, ja valikoima ei ole kovin kummonen missään niistä 4 SAQ:sta missä olen käynyt. Viinimaa taitaa tämä olla.

Hotellin ikkunasta näkymää 11. kerroksen korkeudelta

Kaupunki on Montréal ja maa tietenkin Kanada. Tulin tänne keskviikko-iltana ja nyt on sunnuntai-ilta. Voi tovi kestää ennenkuin tuntuu että paikka on koti. Monta asiaa jäi taakse ja täältä ei tunne ketään. Joutuu ihmettelemään että minne ja miksi sitä on taas tullut.

Ei sinänsä että tilanne olisi kamalan erilainen kahden vuoden takaisen Australiaan muuttamisen kanssa. Täällä ehkä tulee olemaan tiukempi meno. Australia oli suht löysä, noin ammatillisessa mielessä, sekä yleistunnelmankin osalta. Täällä joutuu pukeutumaan talvivaatteisiinkin. Kuulostaa sinänsä nössöilyltä, mutta on tässä perääkin. Australiassa kun lähti ovesta ulos tai retkelle, ei pukeutumiseen hirveästi tarvinnut kiinnittää huomiota. Täällä Pohjosessa kun lähtee ulos pitää vähän hieraista päätään ettei palellu. Tämän sinänsä pienen yksityiskohdan voi tietyllä tapaa yleistää koko meininkiin.

Sää täällä vaikuttaa toistaiseksi aika samanlaiselta kuin Helsingissä. Kun sieltä lähti oli pari astetta pakkasta, kun tänne tuli niin tilanne oli sama. Eihän tämä Suomalaiselle tunnu missään. Niin kaikki täällä on toistaiseksi sanonut. Tuntuu kyllä vähän Australian jälkeen.

Lunta satoi heti ensimmäisenä päivänä ja meininki oli heti Suomalaisen loskainen.

Miksi Kanada? No, on tämä Pohjois-Amerikkaa sentään. Ei ihan Jenkit, mutta toisaalta lähempänä Eurooppaa kaikkine sen hyvine puolineen. Ja ehkä hyvä niin, etelänaapurin hulluus voisi olla liiankin kestämätöntä loppujen lopuksi meikäläisen luonteelle. Ja kyllä täältäkin luontoa löytyy, vaikkei Kaliforniassa ollakaan. Suorasukaisin syy tietysti on että sai työtarjouksen. Ubisoft. Vielä varsin kiinnostavalta aihekokonaisuudesta. AI, keinoäly. Varmaan tule sinänsä typistymään vähemmän romanttisesti suorasukaiseen pelilogiikkaohjelmointiin, mutta ei vielä katsota lahjavuoripukin suuhun. Vedetään parrasta vasta kun haisee pahalle. Kaikki on vielä auki ja verhon takana ja kaksi päivää erottaa minut ja ensimmäisen työpäivän.

Ubisoftin talo.

Ubisoft järkkäsi relokaatiofirman kautta henkilön kyyditsemään kahdeksi päiväksi ja hoitamaan virallisuuksia ja kattelemaan kämppiä. Heti ekana päivänä tuli täti puljusta hakemaan moiselle kierrokselle. Oli mukava turista tädin kanssa. 65 vuotiaan Ranskattaren elämäntarina tuli selville kyllä ja turina oli alkuun kivaa ja tuttavallista. Mutta muutaman tunnin päästä kävi jo rasittamaan. Juttua riitti, ja ikävä kyllä lähinnä valitusta siitä miten hommat ei menny optimaalisella tavalla ja kanadalaiset virastotyöntekijät ovat laiskoja ja ammattitaidottomia. Mutta sen muisti aina sanoa kaneettina että mukavia kyllä tottakai. Ovat kaikki, juujuu. Asiaa ei auttanut että tämä täti oli agressiivinen autoilija, haukkui jalankulkijoita ja pyöräilijöitä tuon tuosta. Tuppaan tahtomattani leimaaman moisen henkilön. Pyöräilijän vastustaja. Pahuus. Saatana. Piti purra hammasta etten ruvennut inttämään vastaan.

Saatana saapuu Moskovaan? Ei sentään, vaan käyttämätön vanha viljasiilo, kumma että seisoo vielä paikoillaan.

Ei voi sanoa että tulosten puolesta olisi tuo retki ollut suurikaan onnistuminen. Lentokentällä työlupaa virkailija rustatessaan oli ilmeisesti jättänyt meikäläisen tiedoston maahanmuuttoviraston järjestelmään auki, jonka seurauksena sosiaaliturvatunnusta ei saanut mukaansa virastosta. Tulee sitten joskus perästä. Mukava tuo virkailija toki oli. Tämän takia pankissa ei saanut sitten avattua kunnolla tiliä, tai tarkemmin luotto-ominaisuus jäi saamatta.  Silti yksinkertainen asiointi kesti puolitoista tuntia kun nainen oli yllättävän huono Englannissa palveluammatissa olevaksi. Mutta mukava tuo nainen oli, miltei äityi jutustelu flirtiksi. Lisäksi terveydenhuoltojärjestelmään, Medicareen, kirjautuessa tuli ilmi että Suomen kansalaisena olisin ollut oikeutettu saamaan virallisen aseman järjestelmässä heti jos olisin ottanut jonkun paprun Suomesta mukaani. Vaan kun kukaan ei ollut maininnut asiasta niin nyt sitä joutuu odottamaan 3 kuukautta. Kivasti kuitenkin kertoi näistä vaihtoehdoista Medicaren mukava setä. Kämpistä mitä katteltiin, kaikista viidestä, vain yksi oli hyvä jonka olisi voinut ottaa. Mutta vitsi sen takana oli että se vapautuu vasta 3 kuukauden päästä. Relokaatiotädin ohjeistus oli ollut ettei saisi näyttää kuin vapaana olevia kämppiä, mutta tämäpä näytti tämän kuitenkin. Mukava kun oli. Semmosta.

Tsekatun vuokrakämpän parvekkeelta mukavat näkymät, mutta meteli tieltä ja huono yksi hissi epäillyttivät.

Nyt on 27. päivä. Ubisoftilta tulee ensimmäinen liksa vasta 8. päivä jolloin maksetaan myös signaus-bonus. Mulla on rahaa 40 dollaria, kun vaihdoin euroja kentältä 150 dollariksi. Taksiin lentokentältä meni 45, Medicare-valokuvaan 12, ja noin 50 ruokaan. Ruoka näyttäisi olevan suurinpiirtein samanhintaista kuin Suomessa.

Tervetuloa!

Oli kyllä kivasti Ubisoftila tehty että hotellissa oli odottamassa ruokakori tuliaisiksi. Pisti hymyn huulelle, ei tarttenut mennä aamaistarpeita metsästämään enää illalla. Vege-ruokavalio oli huomiotu mutta eipä nyt muuten ehkä ihan mun valintaa ruoka-ainekset. Euroja lompsassa on vielä päälle 100 mutta niiden vaihtaminen dollareiksi ei helposti onnistu kun mestat ovat auki vain arkipäivinä ja siihen aikaan kun tulee olemaan töissä. Suomen luottokorttia ei viittisi vinguttaa kun siitä tulee ylimääräisiä kuluja. Katotaan selviääkö 40 dollarilla kaksi viikkoa. Ensimmäisen maailman ongelmia, jälleen.

Pää! Kenraali Charles de Gaulle. Onko kunnossa?

Pään pitää kyllä kunnossa rutiini juoksemiseen. Täälläkin on jo tullut heitettyä 3 lenkkiä. Säässä ei ole ollut kehumista, pientä pakkasta ja loskaa ja yksi lenkki tuli tehtyä 6 asteen pakkasessa. Lenkkimaastot ei keskellä kaupunkia ole mitenkään massiivisen hyvät, mutta paikallisen “vuoren” ympärillä oleva viheralue on varmasti hyvä ainakin kun lumi ja jää lähtee pois. Tämä vuori on keskellä kaupunkia oleva 250 metriä korkea oleva nyppylä, joka kieltämättä on ihan komean näkönen muuten tasasessa maastossa.

Tuntuu että puistoja ja viheralueita on kaupungissa ihan hyvissä määrin.

Muuten kaupungista on hiukan hajanainen kuva. Itäpuolella on ikävempää koska siellä on rumia korkeita pilvenpiirtäjämäisiä taloja, tehdashalleja, paljon autoja ja liikkeitä. Muutenkin liian moderni ote. Sen sijaan kun menee länteen niin on enemmän matalaa taloa, vanhempaa rakennuskantaa ja vähän väljempää, sekä viheraluetta. Kivan ranskalais-eurooppalainen fiilis. Myös vapaapäivinä ihmiset kerääntyvät selkeästi puistoihin ja kahviloihin ja muuten vaan ulos hengaamaan, mistä tulee hauska fiilis. Aikamoinen sulatusuuni on kyseessä, kansalaisuuksia näkyy kaikenmaailman ja etnisyyttä.

Vanhaa ja uutta sekaisin, välistä aika tyylittömästi.

Rassaa hiukan se että paikka on niin ranskankielinen. Kaikki puhuvat vakiona ranskaa. Kyltit ja opasteet ja kaikki tekstit on ensin ranskaksi, ja sitten jos hyvä tuuri käy, englanniksi. Mutta ei tilanne niin kamala ole, ilmeisesti kaikki puhuvat myös englantia, jos huomaavat ettei ranska suju. Mitään ongelmia asioinnissa ja virallisuuksissa ei varmasti tule. Mutta jää kyl ulkopuoliseksi jos ei kieltä hallitse. Katsotaan, eiköhän sitä lähdetä ilmaisille kursseille opettelemaan mutta motivaatio on kyllä huonohko.

Löytyy kaupungista ihan vanhaa ja hienoakin arkkitehtuuria vaikka vanha kaupunki on tosi pieni.

Huhhahei, kirjoitustaito näyttää olevan tätä nykyä aika huono. Tämänkin tekstin läpisilmäillessäni joudun toteamaan että aika mielenkiinnotonta jaarittelua. No, sitä lähdetään parantamaan ja katotaan pysyykö tämä blogi hengissä ja kirjoitustahtina kerta viikkoon. Australian kokemus ei rohkaise mutta opettaa ehkä sitäkin enemmän.