2016.04.03 - arkeen kiinni vaikka väkisi

Montréal on saari. Yksi näteimmistä silloista pois sieltä. Enpä ole vielä poistunut noin 7km kauemmaksi majapaikkaa kertaakaan.

Pääsiäisen jälkeen oli vain neljän päivän työviikko, ensimmäiset kosketukset surullisen kuuluisaan niin kutsuttuun tripla-aahan. Meni aika hujahtaen, eikä siinä oikeastaan hommiin päässyt kunnolla kiinni, niin kuin nyt olettaa saattaa. Etukäteisarvelut siitä että niinkin massiivisessa lafkassa kuin Ubisoftissa voisi olla työympäristössä paljonkin parannettavaa osuivat kyllä aika oikeaan. Dorkaa kyllä miten nää jutut menee vaikka kaikki on niistä sinänsä samaa mieltä. Tiimikokojen ollessa valtavia ei olla lähdetty pistämään bossea huoneisiin, vaan kaikki ovat valtavissa avokonttoreissa. Ei kyllä sovi meikäläiselle yhtään. Samassa tilassa satoja ihmisiä, tai ainakin about sata jos ei ruveta turhaa liiottelemaan. Koko ajan joku liikkuu näköpiirissä ja useampi kekustelu kantautuu korviin. Pöytiä ei voi tai saa nostaa, muka eriarvostais ja vaikeuttais logistiikkaa, eikä sermejäkään tai näköesteitä laittaa. Blokkais muka mahdollista tarpeellista kommunikaatiota ja tekis kulttuurin eristäväksi. Sinänsä ymmärrettävää mutta niin vanhanaikaista ja kaiken tutkimuksen ja työtehotiedustelujen vastaista että huhhahhei. Katotaan miten tällaseen tottuu. Voin sanoa kyllä että työteho on ainakin paljon matalemmalla kuin yksilökeskeisemmällä työpiste-ratkaisulla.

Tuttu näky täällä kaduilla. Liekö jengi varuiksi ottaa penkin pois vai pöllitäänkö niitä todella niin paljon?

Olen kävellyt nyt väliaikaismajoituksesta töihin, joka tekee matkaa sellaiset vähän päälle kolme kilometria yhteen suuntaan. Ei se paljon ole, mutta jos saman reitin tekee joka päivä muitten liikuntojen päälle niin tuntuu vähän turhalta ajan tuhlaukselta. Nähtävää ei kuitenkaan enää ole kun reitti jo viikon jälkeen on niin tuttu, ja aikaa palaa yhteensä päälle tunti. Sen tunnin voisi käyttää johonkin rentouttavaan. Nyt kun ollut poissa oravanpyörästä hetken niin joutuu taas havahtumaan siihen kuinka kuin sormia napsauttamalla päivät menee kun duuni lohkaisee oman osuutensa pienen ihmisen elämästä. Pyörä pitäisi hommata alle ja vikkelästi. On se ennenkin tullut todettua että uuteen paikkaan saapuessa on turha odotella että sen hankkii. Aika vitaali väline. Vaikka kaikki menisi ruhtinaallisesti läskiksi ja kaupungista lähtisikin karkuun ennen kuin edes ehtii astumaan ensimmäiseen koiranpaskaan, saa pyörän aina helposti kaupaksi. Ja vaikkei saiskaan, eikä kalleinta maantiekiituria osta, niin kannatavaa silti rahan ja ajansäästön vuoksi. Plus integroituu kyllä mestaan kuin mestaan ihan toisella vauhdilla kun pääsee nopeasti ja vapaasti ihan lähinurkkia kauemmaksi. Helpommin löytyy juttujakin jotka saa pitämään paikasta, nih. Näyttäs myös siltä että Montrealissa on ihan hyvät pyörätiet. Aivan toista ainakin kuin Sydneyssä.

Nolla sekuntia aikaa ylittää! Paikalliset jästit lähtee yli vielä kun 1s jäljellä. Siitä kuulemma saa sakot jos pollari näkee.

Hassua on ettei jalankulkijoille ole ollenkaan nappeja liikennevaloissa. Vaihtuvat ihan omaa aikaansa. Ei ole sensoreita, fiksattu kierto. Tuntuu kivikautiselta. Mutta toimii ihan hyvin. Vaikka vähän autoilijoiden ehdoilla mennäänkin, niin ei niissä kovin kauaa joudu vartoomaan. Ei Australian malliin. Tuntuu jotenkin että autoja on myös vähemmän, vaikken usko että niitä hirveästi vähempää oikeasti on. Ehkä kaupunkisuunnittelu vaikuttaa jotenkin. En ole vielä tutustunut metroon. Kaupungin alla menee joku 4-8 linjan verkosto. Paljon on busseja, vuoroväli ainakin joillakin linjoilla absurdin pieni.

Paikallinen S-Market, kaiketi. Perkele, huijasivat $10 kun en tarkistanut kuittia, alennustuotteista jäi alennukset saamatta.

Kauppatilannetta on tullut vähän kartotettua ja lähi S-Marketin virkaa näyttää toimittavan ketju nimeltä Provigo. Perusmarkettimeininkiä, mutta jotenkin vähän erilaisempi valikoima ja formaatti kuin Suomessa tai Ausraliassa tai muissa Euroopan maissa. Esimerkiksi karkkia ja/tai suklaata ei ole lähellekkään sitä määrää kuin muissa maissa, mikä sinänsä on hyvä. Myös maito on kaiken kaikkiaan paljon vähäisemmässä asemassa kuin Suomessa missä sitä on tunnetusti hyllykilometreittäin. Toistaiseksi mun vegaani-kokeilu on pitänyt, mitä nyt join tervetuliaislahjakorissa olleen maitolitran veke sekä mutustelin samaisesta paikasta löytyneen 250g juuston. Sen jälkeen tuli sitten ostettua lähikaupasta vegaani-cheddar-korvikeraastetta. Ihan ookoo-makusta mut ei kuitenkaan ihan pääse, näin alkuun ainakaan, “alkuperäisen” tasolle. Mut pystynee tekee vaihdon kyl.

Vielä asutaan asuntola-hotellissa. WiFi on paska ja muutenki kolkko mesta, mutta vuokratilanne on hankala.

En sitten ottanut relokaatiofirman tädin toiseltakaan asuntorundilta mitään. Käytiin kattoo ekan rundin parasta uudemman kerran mikä kieltämättä oli tosi hyvä, lähellä duunia, rauhallinen, just sopivan kokoinen ja fiinissä kunnossa, sekä halpa. Mutta kun soppari pitäisi tehdä 12 kuukaudeksi niin ei voi taipua moiseen. Koeaika lafkassa on puoli vuotta ja kun ei voi olla varma miten hommat lähtee käyntiin, tuntuisi täydeltä spedeilyltä tehdä vuoden asuntosoppari saman tien. Siispä olen ruvennut kattomaan kimppakämppiä. Ja kahteen jo vastannut että haluaisin ottaa. Kävin eilen mestat katsastamassa ja ne oli kelvollisia, paljon hyvää mutta ei täydellistä. Harmillisesti kumpikaan ei ole nyt vastannut. Sinänsä tyhmää tuhlata aikaa asuntojen katseluun nyt itse kun olisi voinut antaa tädin hoitaa ja ottaa vaan vuoden sopparilla, olisi siitä nyt varmaan oikeasti päässyt "helposti" eroon esimerkiksi itse hoitamalla jälleen vuokraamisen ja sopimuksen siirron toiselle, hyville kämpille moisessa toimenpiteessä ei pitäisi olla ongelmaa. Mutta pysyypä nyt sitten tässä lähiaikojen illat ja viikonloput kiireisenä kämppäsekoilun suhteen, ei tarvi turhaan mennä baareihin notkumaan tai muuten tutustumaan viihdepuoleen, niin!

Rentoutuminen on kyllä taiteenlaji joka taitaa olla vähän hukassa. Kun pöhistelee vuodesta toiseen ja pitää turhaa kiirettä, niin tunnetusti se taito ihmisiltä katoaa. Tekevät töitä onnettomina ja stressaavat turhista hautaan asti. Täytyy koittaa nyt ruveta välttää vähän hanakammin moista kohtaloa. Ties vaikka olis vielä sanaa onnistuakin.

Lepää kun olet haudassa? Hurraa vasta kun selästä kasvaa siivet ja olet pylvään nenässä?

Äh, paskaa. Toinen mahdollinen kämppäkohde ilmottelekin että joku perkeleen tyttöystävän serkku ilmotti haluavansa kämpyrän ja sori ny vaan paljon ja onnea ja läpäläpä lää. Tuntuu olevan ilmotusosastojen meininki samaa kuin Aussienkin vastaavilla foorumeille, tuuliviirimeininkiä ja jengi onkii ja sekoilee eikä lupaukset meinaa mitään. Kohta harmittaa että passasi sen hyvä vuoden sopparin mestan.

Tämän kadun läheltä meni kimppakämppä just sivusuun. Av du Parc. Muka maailman hipsterein asuinalue, jonkun lehden mukaan. Come on, miten sitäkin mitataan. Parran pituudella ja farkkujen pilleydellä?

Au Revoir. Pitää mennä ajois nugguu että pääsee aamulenkille ja juoksee ärtymyksen pois!