2016.04.24 - ylös ja alas

Aurinko nousee Montrealissa jo ennen kuutta. On kivaa kun ei tartte lähteä pimeässä lenkille, vaikka siinä oma äijämäinen hohtonsa onkin. Ilman otsavaloa, tietysto, toki.

Hurjaa menoa. Viime viikonloppuna oltiin päälle kahdessakymmennessä asteessa ja nyt vaikka viikonloppu on ollut poutainen ja aurinkoinen, ollaan vain viidessä. Sitä se ilmastonmuutos ja ihmisten perseily teettää. Juu juu, just se. Sinänsä on todettava että hiukan päälle nollassa lenkillä on roimasti kovempi meno. Pakko pitää vauhtia ettei kylmety. Ja olo on kuin suurellakin sankarilla kun aamutuimaan lähtee hytisemään ja heräämään kalsareissansa. Pakko pikku hiljaa harkita uusia juoksuhousuja. Alkaa olemaan turhan monta tuuletusaukkoa haarojen seudulla, eikä pimeyskään enää pidä asioita piilossa aamulla.

Hauskaa kuinka säästä puhuessa paikalliset ihmiset miltei yleismaailmallisesti ovat hyväntuulisia ja muistavat mainita että tämä nyt on tavallista täällä tai sitten vastakohtaisesti ettei täällä nyt tällaista aikasemmin, mutta kuitenkin kepeästi ja tiettyä ylpeyttä kotiseutuaan kohti selkeästi tuntien. Harvemmin kukaan harmittelee tai on pahantuulinen tai huolestunut kehityksestä ja siitä että mistä moinen vaihtelu ja äärimmäisyys voisi johtua. Sää on turvallinen puheenaihe, kuin koti johon palataan kun muut vieraat puheenaiheet on koluttu. Sitä tukea ja turvaa verbaliikassa ei haluta saastuttaa negatiivisilla konnotaatioilla. Oikeastaan ei ole ollenkaan hauskaa. Vakavat asiat verhotaan arkipäiväisyydellä ja mukavuudentavoittelulla. Syvällisyyden taso liikkuu siinä että miten se vaikuttaa pukeutumiseen tai terassikauden avajaisiin.

Täällä on paljon maaoravia. Ne eivät säännöistä ja kielloista välitä. Älkäämme mekään!

Hauska kuriositeetti jota kukaan ei halua kuulla mutta jonka hölösuu kertoo silti. Olen ollut nyt kuukauden Kanadassa enkä ole kertaakaan pyykännyt. Vaatteita ollaan käytetty ja vaihdettu säästeliäästi. Sukanvarressa alkaa olemaan muutakin kuin muutama ropo ylimääräistä. Eikä niitä kledjuja kovin paljoa tullut mukaan edes otettua. Ruvennut tässä nössöillen ajattelemaan että näyttää tyhmältä ja sosiaalinen status laskee kun pukeutumisen rotaatio on lyhyt kuin neljännesmetrin mittanauha. Lenkit on hoidettu samoilla pitkillä juoksuhousuilla (suurimman osan aikaa) tai lyhkäsillä shortseilla (muutama kerta). Juoksupaitoina on toiminut kolme sporttipaitaa ja ohut takki. Ne haisee varmaan aika saastalle. Itsehän sitä ei huomaa. Kävin ensimmäistä kertaa tänään katsomassa hotellin pyykkihuoneen että miten homma hoituu. Minulle annetussa kortissa ei kuitenkaan ollut arvoa yhtään, ja koska täällä asutaan enää viikko, en jaksa vaivautua sitä täyttelemään. Pyykinpeso odottakoon. Käytetään sekin säästynyt aika mieluummin siitä kirjoittamiseen.

Uusi menopeli, nyt sitä ollaan kahden Konan miehiä. Oikea konailija. Kypärä on Suomesta ja ikivanha, ei varmana auta jos jotain sattuisi. Tosin, harvalla pyöräilijällä on täällä kypärää. Eikös sitä pidettykin vain muodin vuoksi?

Tuli hommattua pyörä! Tämä maahan tuntuu kodilta nyt! Mukavanoloiselta nelikymppiseltä jantterilta Kona Dew, hintaa 225 dollaria. Vain muutaman vuoden vanha ja ihan oivassa kunnossa. Tyytyväinen olen. Joutui maksamaan ylimääräistä siitä hiukan että vieraan pankin automaatti otti 3 dollaria nostomaksua eikä sateessa viitsinyt etsiä oman pankin mattia, ja oma pankki sitten vielä päälle 1.5 dollaria lisää.

Kanadassa kaikki pankkitoiminta on hinnoiteltu. Perussopimukseen kuuluu vain yleensä jotain 5 transaktiota kuussa, oli se sitten laskun maksu nettipankissa tai rahan nosto automaatista. Siitä yli ja kaikesta joutuu maksamaan erikseen. Eri pankkien väliset tilisiirrot maksavat myös. Luottokortin käyttäjäksi suorastaan ajetaan ja sitä kautta saa monia juttuja halvemmalla. Paremmilla palvelusopimuksilla tietysti rajoituksia saa alemmaksi. Työpaikan kautta eka vuosi minulla on ihan ookoo palvelusopimus. Ihmetyttää silti meininki, vaikka Suomessa homma huonompaan suuntaan onkin menossa niin ei ihan vielä tässä olla. Jos Suomessa pankkitoiminta haisee, niin täällä alkaa olemaan jo löyhkän tuntu. Voi vaan olettaa että jos menee etelään täältä rajan taakse, niin saa jo kilon kokoisia sontakikkareita naamansa. Lisäksi yleensä vuokrat maksellaan esikirjatuilla shekeillä, ja shekkivihkot tietysti maksavat ja niitä saa vain tietyn kokoisina. Sain kuitenkin puhuttua itselleni että toimitaan tilisiirroilla, tosin siinäkin on jokin outo sähköposti-linkitys joka tekee hommasta mutkikkaampaa kuin pelkän tilisiirron, ja tietysti maksaa jonkun palvelumaksun.

Heti kun vähän löysää tavaroiden minimoimisesta ja ryhtyy ostoksille, alkaa roinaa kertymään. Pyörän takia ja tarkemmin heti miltei sen neitsytmatkalla puhjennut kumi pakottivat pyöräkauppaan. Sieltä tarttui mukaan pumppu, paikkaussetti, sisäkumi, kuusiokoloavainsetti sekä lukkovaijeri. Lystistä köyhtyi 80 dollaria. Myyjä suhtautui lähinnä ärtyneesti kun kysyin saisinko ostoksistani jonkun paljousalennuksen. Unohtui puhdistusaineet ja ketjuöljy, jotka kyllä pitää hankkia pikimmiten. Vaikka Kona on ihan hyvässä kunnossa, ei sitä ihan viimeisen päälle olla huollettu, Säädöt vaihteissa ovat vähän pielessä, joillain vaihteilla pomppii rattailla. Sen lisäksi vaikka pyöräilijöille täällä tuntuu olevan hyvin teitä ja tilaa, ja kulttuuri on varsin myönteinen, eivät tiet päällysteiltään ole mitenkään huippukunnossa. Reikää ja epätasaisuutta löytyy, eikä ainakaan tällä kokemuksella viitsi hirveästi kaikkea tieltä löytyvää väistää jottei tule tehtyä virhearvioita autoilijoiden solidaarisuudesta. Tietä on kyllä annettu esimerkillisen hyvin. Aivan toista kuin esimerkiksi Suomessa tai Australiassa.

Japanilainen puutarha. Oli siellä Kiinalainenkin. En nähnyt muita maita edustettuina. Näin se yleensä tuntuu olevan kaikissa puutarhissa ympäri maailmaa. Miksi?

Lauantaina tuli pyöräiltyä Olympiastadionin kupeessa olevaan Jardin botanique de Montrealiin. Viikolla hommattu väsymys ja kalsa ilma tekivät matkanteosta hidasta ja jengi ohitteli minua kuin olisin vanha mummo ikään. Ehkä näin onkin. Normaalit 40 kilsaa lenkkiä ja kolme kevyttä salikeikka saivat kyllä vanhan ruhon sellaiseen kuntoon että vieläkin särkee jalkoja.

Leo! Miksi niin hiljaa? Ehkä kun oli kylmä, ja puutarha oli vielä suht lehdetön. Pitääpi mennä moikkaamaan paremmalla kelillä myöhemmin, lääniä on mitä tutkia ainakin, ja ehkä Leksaki on ilosempi.

Paljon on porukkaa liikenteessä kun aurinko paistaa, ja tuntuu että suht vähissä vaatteissa. Itselle tuntuu tätä nykyään tulevan kylmä yllättävän helposti. Liekö pitäisi lisätä rasvaprosenttia. Tai ehkä sekin johtuu vanhuudesta. Eikö se niin mennyt että vanhemmiten kärsii kylmästä helpommin? Paino ei ole tullut alas siihen mitä se oli Australiassa, vaikka kuntoilua onkin nyt vakiinnuttanut. Ruokavalio ei vieläkään ole normaali kun ei ole hankkinut pähkinä- ja luontaistuotevarastoja. Menevät kyllä heti tilaukseen kun pääsee muuttamaan viikon päästä ja saa siten "pysyvän" osoitteen. Ja luottokortin, jonka vihdoin kävi tilaamassa omatoimisesti kun pankista ei kuulunut vastausta tiedusteluihin. Tyylikkäästi pankki vastasi 2 viikkoa aikaisemmin kahta kautta esitettyihin kysymyksiin seuraavana päivänä. Kiitti moi, ja tervetuloa uudestaan.

Ja kun kerran ollaan päästy taas valittamisessa ja firmojen sättimisessä vauhtiin, niin annetaan Suomellekin sitä mitä sille kuuluu ja todetaan että Sonera on kyllä yltiöpäisen vittumainen firma. Hei kaikki, boikotoidaan sitä ja pyllistetään kun nähdään tietä ylittämässä!

Olin Suomessa ollessani pistänyt vihdoin liittymän poikki. Tuli killutettua samaa numeroa yli kymmenen vuotta ja viimeiset kolme vuotta pidettyä käytännössä turhaan liittymää hengissä perussopimuksella niin että maksaa kuukausimaksun vaikkei muuten käytä. Ihan vaan siksi että olisi valmiina liittymä kun tulee Suomeen ja numero pysyisi samana. Nyt sitten vaihdoin tuon pakettiin kuukaudeksi maaliskuulle että pääsisi vähän halvemmalla ja sovin että se katkeaa sen jälkeen, ja että tulee yksi lasku ja joka on tietyn verran (23 euroa).

Yllätys yllätys ja kuis ollakkaan, tällä viikolla sitten Sonera lähettää huhtikuun laskun. Ja kun koitan kirjautua palvelusivulleni, en sinne tietenkään pääse koska numero on irtisanottu. Mitään ei voi ajan hengen mukaisesti hoitaa sähköpostin tai netin välityksellä. Pitäisi mennä paikan päälle tai soittaa kalliiseen jonotosnumeroon. Kaivamisen jälkeen löytyy yleisluontoinen kyselylomake netistä, mutta vasta puolen tunnin runkkaamisen jälkeen sen saa lähetettyä. Parempaakin mainio “Tarkista kentät” - virheviesti loistaa punaisena ruudulla vaikka kuinka muokkaan syötekenttiä ja koitan miettiä että mikä muka on vialla. Sanallakaan ei vinkata mistä kiikastaa, keksiköön tyhmä käyttäjä itse. Vihdoin kun tyhjentää selaimen välimuistin, buuttaa ja lähettä copypastetetun lomakkeen niin vikkelästi että vippulat vinkuu jotten vaan mikään timeout aktivoidu, menee homma läpi. Ei ole eka kerta kun on ongelmia Soneran kanssa. Hankala sälli.  Kaikkien muidenkin suusta kuullut vain kakanhajuisia kommentteja. Nootti siis itselle, älä enää koskaan ota sieltä mitään! Älkää tekään, hyvät mahdollisesti olemassa olemattomat lukijat!

Ja koska tässä on nyt kakka mainittu jo moneen otteeseen sen eleganteissa monissa muodoissa, niin todettakoon että tuli luistettua suklaalakosta perjantaina parin kuukauden tauon jälkeen ja sullottua noin 700 gramma tuota petollista makunystyröiden petkuttajaa huonompiin suihin. Tuloksena oli kertakaikkisen vedoton ja tukkoinen olo koko seuraavalle päivälle, joka alkoi aamulla vessaharjoituksilla. Kakkaa päästettiin karsinan ovista porsliinin pinnalle 5 erinäistä kertaa kahden tunnin aamullisen treenisession aikana. Koitanpa karsio nämä harjoitukset tulevaisuudessa kyllä kokonaan pois, avot.

Seuraava blogautus tulee kirjoitettua todennäköisemmin tästä talosta, jonne muutto tapahtuu viikon päästä sunnuntaina. Jänniä aikoja, pure hammasta kakkahuumorista huolimatta ja viritä itsesi samalle kanavalle ensi viikollakin! Ties vaikka jutut olisivat taianomaisesti parantuneet!