2016.04.17 - kesä tulee, housut jalkaan

Yrittääkö täti talon katolla viittoa laivat satamaan vai toppuutella tulemasta? Tai estää sinua lukemasta tätä jaarittelua enempää? Hyviä neuvoja kaikki.

Tänään oli yli 20 astetta lämmintä. Täysin sortsikeli. Jotkut sankarit viilettivät pelkkien sandaalien voimalla. Tosin täällä on nähnyt lenkkeilijöitä jo vähän päälle nollan keleissä pelkissä t-paidassa ja alushousujen näköisissä vaatekappaleissa. Kovempia karpaaseja selkeästi siis kuin suomalaiset. Mulle tänään pitkät housut ja pusero olivat kyllä kanssa ihan liikaa. Pusero lähti pois mutta housut jätin jalkaan. Hiki pukkas päälle. Kanada-Suomi 1-0.

Keskellä viikkoa oli vielä lämpötila about nollassa. Eivät tainneet valehdella kun sanoivat että kevättä ei Montrealissa juuri ole, ensin on talvi ja sitten pamahtaa päälle täydet helteet. No kevätfiilikset on ainakin sen takia että ei ole vielä missään vihreää. Silti näkymät Mont Royalin huipulta olivat mukavat aurinkoisella kelillä. Ja väkeä oli kuin pipoa. Saa nähdä kuinka kireälle se menee ryysiksessä sitten kun tulee kunnon kesä.

Paljon väkeä (on on, toissa suunnissa paljon enempi!) vuoren huipulla, mutta tunnelma hyvä. Ja bändi tietysti soittamassa. Jatsia. Tietysti. Kato, Montreal.

Relokaatiotädin kanssa oli lauantaina viimeiset asioinnit kun jäljelle jääneet puoli päivää skipatuista asuntohommista käytettiin kiertoajeluun. Auton kyydistä tuli nähtyä vanhaa kaupunkia selityksien kera, itäpuolelta mentiin pariinkin kertaan siltojen yli katselemaan hiukan lähiöitä sekä St. Lawrence joella olevaa huvipuisto-saarta, La Rondea, jossa myös pidettiin vuonna 1967 maailmannäyttely jonne jenkkien toimesta pystytettiin Biosphere niminen metallihäkkyrä. Meikäläisen epäesteettinen silmä taas huusi kysymystä että miksi. Lähinnä rumistaa. Lähistöltä löytyi myös Montrealin F1-rata, joka ilman käynnissä olevia kilpailuja toimii pyöräilijöille treenirinkinä. Saisi toimia tässä funktiossa mun puolesta vuoden jokaisena päivänä.

Toyotan (toim.huom.: Corolla tahi joku muu henkilöauton kaltainen vempele) kyydissä formularadalla.

Aika puistattavaa ja tylsää loppujen lopuksi katsella kaupunkia ympäri auton ikkunasta. Siinä tuppaa vain takamus puutumaan eikä pääse kunnon kontaktiin ympäristön kanssa, auton ikkuna on kuin televisioruutu. Pitäisi avata ikkuna ja antaa lehmänlannan lentää tuoksuineen sisään. Lisäksi sitä veltostuu ja energiatasot laskee. Kun on istunut parikymmentä minuuttia niin rupeaa jopa vieroksumaan autosta nousemista, vaikkei huvittaisi silti istuakaan. Myönnetään, ehkäpä tämä johtui että oli varsin väsyneenä liikenteessä. Jotain kivojakin paikkoja oli, lähinnä rikkaiden asuinalueilla missä talot oli hulppeita ja tilaa paljon.  Oli kyllä ihan hyvä saada tuntumaa vähän kaukaisempiinkin Montrealin kolkkiin. Silti, olisin jälkikäteen ajateltuna retken mieluusti jättänyt tekemättä. Kuten aikaisemmin tullut todettua, viikot menevät ihan tarpeeksi nopeasti muutenkin että tällaiseen toimintaan käyttäisi puolet lauantaista.

Relokaatiotäti ja joku juntti Suomesta. Ensiksi mainittu on järkkäillyt rokkistarojen ja urheilujumalien matkajärkkiä ja puheskellut muun muassa Mick Jaggerin, Björn Borgin ja Leonard Cohenin kanssa. Jälkimmäinen on siis joku juntti Suomesta.

Pisimmällä tuli käytyä Montrealin saaren ihan eteläosassa joka oli keskustasta noin 35 kilometrin päässä tylsistyttävän ja monotonisen moottoritien päässä. Edellinen ennätys tuli siis voitettua miltei 30 kilometrilla. Tiellä kuriositeettina oli joka sadan metrin välein merkintä että mikä kilometri ja kilometrin kymmenys oli menossa. Liekö tällä tarkoituksena että jos tarvitsee soittaa apua niin voi kertoa että se ja se valtatie ja tuo ja tämä kilometri ja satanen. Oli miten oli, tuolta saaren päästä lähdettäisiin Yhdysvaltoihin ja Torontoon ja Ottawaan, jos sinne koskaan tie täältä vie.

Tie pois saarelta vie New Yorkiin asti.

Pyöräilijöitä alkaa olemaan ihan kiitettävästi katukuvassa nyt kun elohopea kipuaa ylöspäin. Olen koittanut katsella pyöriä mutta jotenkin craigslistin tarjonta ei ole ihan kohdillaan. Toinen paikallinen mainostettu elektroninen ilmoitustaulu on palvelu nimeltä kijiji.ca, mutta siellä on vielä heikompaa. Paljon on myynnissä seiskyt/kahdeksakytluvun touring-pyöriä, jotka sinällään olisivat ihan hauskoja fiilistellä mutta kun yhtä sellaista kävin kokeilemassa, ei ajomukavuus kovin hyvä ollut, ja kiikeryys arvellutti. Toinen peli mitä kävin testaamassa oli vanha maastopyörä, joka tuntui aavistuksen liian vanhalta ja pieneltä, ja omistaja haluaisi siitä turhan paljon, 300. Vielä on harkinnassa tosin. Kohta lähden katsomaan muutamia vuosia vanhaa Konaa. Olisi varsin  toivottavaa saada jo tulevalle viikolle menopeli alle. Rajottaa liikkumista huomattavasti kun ei ole pyöriä.

Tämän sillan reunassa palkkien ja aidan välissä menee pyörätie Sydneyn Harbour Bridgen tapaan. Pitää päästä koklaa!

Pientä tuntumaa tuli otettua kaupungin baarielämään kun sekä perjantaina että lauantaina tuli käytyä hörppimässä muutamat viskit. Perjantain kohde oli yksi kaupungin ainoita viskibaareja, näin kuulemma, jossa kieltämättä olikin varsin hyvä valikoima. Paikka nimeltä l'ile Noire. Täältä ei kyllä jälkiviisaasti ja tyhmästi tullut samplattua mitään uusia tuttavuuksia, vaikka ensin meinasin. Lagavulin ja Laphroig oli valinnat. Ensin meinasin tilata jonkun tislaamon Octomore-versiota, mutta kun yhdellä paukulla oli hintaa 50 dollaria niin en sittenkään. Aikasemmin luulin että Octomore on ihan oma tislaamonsa ja merkkinsä, mutta ilmeisesti ei sitten, vaan lähinnä lajike tai tyyli single- ja quarter caskien seassa. Ainakin tuo määre oli päätteenä kolmessa eri paukussa, kaikilla ihan sikamainen hinta.

Paikan yleistunnelmaa latisti kyllä paljon älytön älämölö. Ensin mesta oli suhteellisen täynnä, ja sitten kun porukka harveni niin jostain syystä äänentoistoa piti vääntää lujemmalle. Tuttu ja typerä ilmiö yleismaailmallisesti. Ja yksi suurimpia syitä miksi en baareista juuri tykkää. Myös tyylittömästi baari-marjan piti muistuttaa tilatessa, ilman hymyn häivääkään, että tippi ei sisälly listahintaan. Moukkana ja tippikulttuurista aina ärsyyntyvänä annoin kympin paukusta yhden dollaria tippiä mikä ei selkeästi tyydyttänyt. Saas nähdä milloin uskaltaa mennä uudestaan.

Gallerian baari. Tosin rikosillan jälkeisenä aamupäivänä kun rosvot ovat jo paenneet paikalta. Ei siellä näin puhdasta ollut, ei hän?

Lauantain baari oli taas modernin taiteen museon kellaritasolta löytyvä galleriabaari. Hyvin miellyttävä koska väkeä ei juuri ollut eikä myöskään pakotettuja taustamusiikkeja. Listalta löytyi vain kolmea eri skottilaista mutta Bowmore on aina hyvää. Sen verta hyvin tuli viihdittyä että kun kehon kello pakotti sunnuntaina ylös seitsemältä, ollaan koko sunnuntai ollut aika tahmaisaa.

Taitaa Rahan Temppeli kurkottaa tänä päivänä Jessen taloa korkeammalle. No, aurinkoa riittää molemmille kivana kevätpäivänä.

Töiden puolesta ei juuri kerrottavaa, viikko hurahti ohi kuin idän pikajuna josta joka vessa on vetämättä. Vieläkään hommissa ei olla suuremmiten sisällä mutta joka päivä oppii uutta. Sen verta sai kuvioihin ryhtiä että tuli vierailtua duunin punttisalilla kolme kertaa. Kyllä siellä väkeä on mutta ilmeisesti ei jengiä hikoilu niin paljon kiinnosta että meno siellä varsinaiseksi ruuhkaksi koskaan yltyisi. Mikä on tietty varsin hyvä juttu omalta kannalta. Sellainen pieni detaili myös että firman sisällä hr-osaston nainen joka hoiti meikäläisen relokaation on kyllä ylimukava. Pidettiin palautesessiota siitä miten on mennyt ja näin on taas todettava että on täti oikeassa pestissä, sai hymyn huulille ja suurinpiirtein pelasti koko päivän tunnelman. Jotain hyvää myös se että sai työpaikalta vihdoin PS4:n lainaan. Tosin enpä ole vielä pelannut tämän viikonlopun aikana sillä kertaakaan. Hyvä ehkä niin. Mutta väistämättä tulee fiilis että ollaanko tässä enää oikealla alalla jos vapaa-aikana ei riitä aika pelaamiseen? Tätä kyllä iän kaiken muutkin pelialan ammattilaiset valittelevat.

Kuvaa näköalapaikalta keskustaan päin. Näkyyköhän festarin valot täältä? Iltaisin kaupungin valot on ihan nätit täältä kyl vaikka kaupungeista ei yleensä esteettisesti tykkääkään.

Kesä tulee ja siten monet Montrealin katufestivaalit mistä jengi ympäri ämpäri on jo yltäkylläisesti pitänyt meteliä. Odotan mielenkiinnolla. Sen siivittämänä olen koittanut potkia taas omaan jatsin kuunteluun vauhtia, että siten pääsis ainakin jatsifestareihin paremmin sisään kun sen aika koittaa. Tunnetusti jos on ihan pihalla festareitten musasta, ei meno tai musa juuri lämmitä. Siihen toki pitääkin varautua salakuljettamalla taskumatti housujen etumuksen kohdalla sisään alueella ja hakea lämmikettä sieltä! Huonoon vitsiin on hyvä lopettaa.