2016.04.10 - perusasioita

Ensimmäinen kokonainen viikko töitä takana. Vain kellokortti puuttuu. Säännöllisesti sisään ja säännöllisesti ulos, se on hyvä, 9-17:30. Sai ihka ensimmäiset checkinnit koodirepositoryyn sisään. Tästä uroteosta pomo oikein onnitteli. Hyvä tyyppi tämä mies Brittein saarilta tuntuu kyllä olevan. Ja oikeastaan moisesta, sinänsä jopa ironiselta kuullostavasta tokaisusta, tuli oikeasti hyvä mieli. Vaikka koodin puolesta kyse olikin ihan mitättömistä jutusta, lähinnä treenamisesta, "pistetään sut jotain sisään pistämään". Mutta proseduurit haltuun ja kun on kyse niin järkyttävistä koodi- ja datamääristä, niin vetää jotenkin hiljasemmaksi ja kunnioittavammaksi sen edessä. Pienikin urpoilu voi loppujen lopuksi maksaa aika paljon jos hidastaa satojen tyyppien duunia. Aikaisemmin ollut tekemisissä huomattavasti pienempien projektien kanssa.

Töiden taukotilan ikkunasta. 11 kerroksesta on ihan kiva näkymä, jopa lenkkivuorelle asti.

Jengi ei duunista ainakaan hirveästi mainosta käyvänsä ulkona syömässä. Itse olen jatkanut hyväksi ja tai, monta puolta on maatilan navetassa, huonoksi havaittua tapaa että teen safkat himassa valmiiksi ja syön sitten omassa rauhassa taukotilassa. Onpahan halpaa ja ravitsevaa ja tehokastakin. Mutta jää juorut ja sosialisoinnit tekemättä. Ja pistää kököttämään toimistorakennuksessa koko päivän. Mutta kuten sanottu, eipä kukaan ole kysynyt lounaalle ja jengi tuntuu vain katoavan jonnekin ruoka-aikaan. Ja minähän en jurona suomalaisena mitään kysele. No, tällä tavalla pysyy ainakin syöminen rajoissaan. Uudessa Seelannissa ja Suomessa hankitut 5 ylimääräistä kiloa toivottavasti saavat pian kyytiä kun ei tule ylensyötyä. Herkullisen näköisiä rafloja näyttää kuitenkin lähitienoolla olevan pilvin pimein, myös vegaanista. Välillä tekee mieli syödä näyteikkuna kun ohi kävelee.

Tulee ihan ameriikka mieleen tästä koulubussita. Ehkä syystä?

Ei paljoa jää viikosta käteen kerrottavaksi kun viettää sen töissä. Sen verta sentään sai tapahtumaan että kimppakämppä tuli hommattua. Mikäli loppumetreillä ei nyt tule mutkia matkaan. Täällä moisissa asumisjärjestelyissä tuntuu olevan tapana että mennään luottamuksella ja fiiliksellä eikä turhia soppareita kirjoiteta. Kuitenkin ehdotin että semmoinen tehtäisiin. Kun luonnos siitä päävuokralaiselta sitten tuli, oli hän laittanut siihen 6 viikon irtisanomisajan. Aikasemmin puhuttiin, tästä olen aika varma, neljästä viikosta. Otin asian puheeksi sähköpostilla ja vastausta ei ole tullut. Noh, tuskin se nyt siihen kaatuu.

Vaan kaatuuko tämä kalteva tornia stadikan takana? Turistioppaissa moista verrataan Pisan kaltevaan torniin, "maailman korkein vino torni" tms! Jee! Outoa. Miksi?

Päävuokralainen on mukava kolmekymppinen pianonsoitonopettaja-tyttö. Homman ehkä suurin miinus on että tekee duunia kotoa käsin minne oppilaat tulevat pimputtelemaan. Mutta sellaiseen aikaan että itsekin tulisi oltua töissä, eli ei pitäisi haitata. Katsotaan ja kuunnellaan. Tai toivottavasti siis ei kuunnella. Toinen paha puoli on että tarjottu huone on kellarinpuolikas, joka on jaettu ainoastaan väliverholla. Toista puolta ei käytetä, näin sanoivat, mutta kyllä sinne pyykkiä pestäessä jengi tulee, joten yksityisyys ei ole ihan täydellistä. Täytynee pitää homopornot minimissä. Ovi on kuitenkin aina ovi. Mutta paljon hyvääkin. Molemmat kämppikset vaikuttavat ylimukavilta, ja lokaatio on mitä mainioin, lähellä työpaikkaa ja kaikkea muutakin. Muuton pitäisi tapahtua ensimmäinen toukokuuta.

Paljon on seinämaalauksia joka puolella. Ne on oikeastaan aika piristäviä, vaikkeivat mitään supertaidokkaita olekaan.

Tänään tuli hommattua myös vihdoin paikallinen matkapuheluliittymä. Tuli hommattua halpis, eikä yhtä kolmesta suuresta. Vinkkiä duunitoverilta. Tuntuu kyl että täällä on takapajuisempaa ja kalliimpaa puhelinosastolla kuin Euroopassa. 40 dollaria kuussa, joka sisältää vain 500 megaa dataa. Tosin rajoittamattomat Kanadan sisäiset puhelut ja tekstarit. Toisaalta se tuntuu olevan vakio täällä, eikä sillä oikeasti tee paljoakaan. Data on päivän nimi. Lafkan nimi on videotron ja myyjä oli nuori jantteri joka huomattuaan että olen suomalainen kehui vuolaasti Saku Koivua ja jopa Olli Jokista. Ja ihmeteltiin yhdessä että täysin erikoislaatuista että tänä vuonna yksikään kanadalainen jengi ei päässyt pudotuspeleihin, eikä myöskään Boston Bruins mitä monet kanadalaiset kuulemma kannattavat. Haikeillen poitsu muisteli aikoja jolloin Koivu oli Montrealin kapteeni ja Sundin Toronton, ja lähikaupunkien kuninkuusmittelöissä oli ylimääräistä taikaa. No, koska runkosarja loppui eilen, jäi multa nyt ainakin toistaiseksi NHL-matsit näkemättä. Ei sitä nyt ihan jenkkeihin asti moista jaksa lähteä hakemaan, varsinkin kun on tullut todettua ettei penkkiurheilu ole mun juttu. Eilen mietin hetken kun havaitsin tilanteen että menenkö kattomaan, mutta en sitten kiireellä viitsinyt paskoja ja kalliita (halvimmat 120 dollaria) lippuja hommata.

Metrolinjoja onkin saarella vain 4. Vaan eipä saari nyt niin suuri olekaan.

Ekaa kerta liikku tänään muuten kuin apostolin kyydillä. Pieni metromatka ja sen päälle bussilla. Niin metroissa kuin busseissakin tuntuu olevan hiukan omituinen penkkiratkaisu, ei ole kovin paljoa niitä nimittäin. Ehkä on ajateltu että vievät turhaa tilaa ja ruuhka-aikana mahtuu enempi kuin pistetään porukka seisomaan.

Lippusysteemissä tuntuu olevan parantamisen varaa, kunnollista matkakortti-systeemiä ei ilmeisesti ole (?). Täytyy kyllä vielä tutkia asiaa. Sinänsä rajoittamaton viikonloppulippu on vain 12 dollaria.

Retki suuntautui paikalliseen claes ohlsoniin hakemaan patterilaturia, vaihtopäämuuntajaa sekä kitarapiuhaa. Sielläpä oli kassalla nuori tyttö joka oli ihka ensimmäinen palveluammattilainen täällä joka ei osannut englantia lainkaan. Aika ammattimaista.

5 kerroksisen tehdashallin näköisestä kirjastosta löytyy materiaalia, tosin pääosin ranskaksi.

Myös provinssin kirjasto tuli tänä viikonloppuna käytyä katsastamassa. Hieno paikka. Kirjastoissa on kyllä tunnelmaa. Ja paljon kirjoja. Tiedon ja kulttuurin fiilis, ja jotenkin tuntuu että porukka joka siellä käy omaa enempi substanssia. En saanut kirjastokorttia kun semmoinen pitää tilata kotiosoitteeseen, jotta saavat varmistettua asuinpaikan. Kirjastosta teki erityisen myös sen että se oli nimenomaan provinssin kansalliskirjasto, ei kaupungin yleiseen kirjastoverkkoon kuuluva. Siinä mielessä typerää että näissä kahdessa instanssissa kirjastokortit eivät käy ristiin. Mutta mestaan tulee varmasti mentyä uudemman kerran. Muun muassa lukutilat näyttivät varsin hyviltä.

Mikäpä jorina olisi mistään kotoisin jos ei puhuisi rahasta ja ruoasta? Tuli viime viikolla todettua että lähikaupassa (Provigo) tuppaavat tekemään virheitä usein niin että merkityt alennukset eivät tulekaan luetuksi kassalla. Kävi taas omalla kohdalla niin, mutta nyt haukkana huomasin moisen vääryyden. Lopputulema oli että moisessa tapauksessa antavat sitten tuotteen ilmaiseksi. Sinänsä reilua mutta tulee kyllä fiilis että ovat suunnitelleet koko jutun. Moni varmaan hyllyltä kaappaa kamaa kantoon kun huomaavat alennuksen, mutta eivät muista tai viitsi enää tarkistaa kassalla. Ja tällä meiningillä on varaa helposti pitää tarkkaavaiset kurissa ja tyytyväisinä antamalla jotain “ilmaiseksi”. Kyynikko on puhunut!