2016.05.01 - vappukoti

Vapuksi kotiin. Näin voisi varmaan toivottaa monelle känniselle kaverille Kaivarissa, mutta eipä tartte, tai saa, miten vaan, valitse ratsusi, tänä vuonna. Montréalissa ei havaitakseni vappua tunneta. Ei ainakaan näkyvästi vietetä. Vapaapäiviä ei ole kalenterissa. Kaduilla näy mitään humua. Vettä sataa pitkästä aikaa. Liekö solidaarisesti viety ne sadepisarat pois Suomen maalta. Sujuu katsos siellä dokaaminen sujuvammin. Itsepä sain muutettua nyt uuteen kämppään tänään sunnuntaina. Saas nähdä miten lähtee. Ja mihin suuntaan. Toivottavasti ei niin vinoon että pyöränsä ojaan ajaa.

Vuosipassi näihin tsygiin maksaa kuulemma about 80$, ja näitä on miltei joka kolmannessa kadunkulmassa. Olis ollu ihan hyvä diili mutta ehkä oma tsygä on parempi (?).

Plussaa on ehdottomasti että duunipaikka on lähellä, vain kilometrin päässä. Positiivista myös erittäin kivat kämppäkaverit, pianonsoittajatyttö ja fyysikkojamppa, joista jälkimmäinen tosin muuttaa kahden kuukauden päästä pois. Lyhyen ajan sisään ollaan turistu jo ties kuinka moneen otteeseen peleistä ja muista nörttijutuista. Plussaa myös että kellarihuone on iso ja tilava. Miinusta sitten että kellarissa yläkerran kävelyt ja naapurihuoneen pesukoneet kuuluvat liiankin lujaa läpi. Ja kaikkinensa koko kämppä, kellari varsinkin, on varsin pimeä. Ikkunat on oikeesti aika kiva juttu. Niistä näkee yleensä ulos.

Täällä nyt sitä sitten bunkataan, perkele. Huomaa tuttu reppu. Sillä on jo ikää kolmannes siitä mitä kantajallaan! Vanhus.

No, osin ajattelin että hyvä ettei ole niin viehättävä kolo asumiselle, on hyvä syy pysyä aktiivisena ja liikenteessä ulkomaailmassa. Tosin kun kämpillä on, niin kellarissa asumisessa on se vaara että siinä jämähtää sinne liian helposti, eikä käytä yleisiä tiloja hyväksi. Arkipäiväisessä menossa niinkin pieni juttu kun portaat saattavat muodostaa suuren kuilun tekemisen ja tekemättömyyden välille. Eh. Portaat. Kuilu. Hah.

Kämpässä on varsin kiva olkkari, jonne olisi toisesta pienestä huoneesta välitön pääsy. Voi olla että ehkä kahden kuukauden päästä muuttaa yläkerran toiseen pieneen huoneeseen kun fyysikko häipyy. Saas nähdä. Täällä on myös vain DSL netti, 15 megaa. Siitä maksetaan vähän yli 600 vuodessa, eli 200 per naama. Aika kivikautista. Parannus silti hotelliin.

Viimeinen yö Trylonista. Keskellä vasemmalla näkyvä välkkyvä julkisivu ärsytti aluksi mutta lopuksi oli oikeastaan aika nasta, siinä alkoi näkemään kuinka ohjelmisto vaihtui.

Asuntolahotelli Trylonia tulee sillä tavalla ikävä että siellä kaikki oli helppoa ja vastuutonta. Vaikkei ollut edes puolihoitoa, lähtöä edeltävänä päivänä jopa tuli postiluukusta lappu että huoneen pitää olla tiptop samaa kunnossa kuin tullessa kun lähtee tai joutuu maksamaan siivouslaskun (ei tarkempaa mainintaa mitä tulokunto meinaa tai paljonko lasku olisi, eikä tällaisesta aiksemminkaan ollut puhetta), niin silti toimi hyvin pienellä liekillä. Kaikki valmiina ja pystyi olemaan omissa oloissaan ja turvallisessa ympäristössä 24/7 ovimiehineen ja erillisine oleskelutiloineen ja uima-altaineen. Ei tosin tullut pientä säälittävää uima-allasta kertaakaan käytettyä. Pitäisi hankkia uudet uimahousut.
Australian viimeisen asuintalon sinänsä hyvä uima-allas kun ylenpalttisella kloorimäärällään tuhosi edelliset. Sitä ei todellakaan tule Trylonissa ikävä että jääkaappi piti suurta älämölöä, pyörän joutui ripustamaan parkkihallissa koukkuun killumaan, netti oli törkeän hidas silloin kun sitä normaaliaikaan koitti käyttää, ja muuten mukavan oloinen venäläismies ulkoilutti ja huudatutti vauvaansa aina yleisessä oleskelutilassa kun minä siellä satuin olemaan.

Kyllä kunnon skutsi tällaisen maiseman voittaa. Sinänsä hauska, mutta aiheet turhan poppiksia, ja toteutus suoraan sanoen kökkö. Silti kivempi kuin tyhjä seinä tai jos tilalla muutama kälynen tägi!

Pitäisi ruveta nyt pikimmiten suunnittelemaan Kanadan retkiä. Nyt kun on jotenkuten pysyvä osoite, ja tietyllä tapaa etsikkoaika täällä on ohi. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, tai aika ajaa ohi niinkuin sillä on tapana. Tavoitteena vierailla kaikki territoriot lävitse, käydä mahdollisimman monissa luonnonpuistoissa, tehdä vaelluksia, ja tehdä täsmäiskuja myös Jenkkeihin. Ensin vain vähän rajan taakse, ja sitten kauemmaksi. Tietty pitemmät matkat vaativat enemmän aikaa mitä ei ole duunin puolesta hirveästi tarjolla, mutta sitäkin pitää tiedustella. Se että on mahdollisuus virallisesti saada lomaa vasta puolen vuoden työn teon jälkeen tuntuu vähän turhan härskiltä.

Vastapainoksi olen miettinyt tässä vihdoin että pitäis ostaa uusi tietokone, itx-formfactorilla, 4k televisio, uusi äänikortti ja kosketinsoitin. Jos ton kaiken tekee, niin sitten olisi järkeä käyttää niitä hilavitkuttimia minkä ehtii eikä matkustella. Perkele, tästä kaikesta voi vaan tehdä johtopäätöksen että työnteko on tyhmää, vie aikaa kaikelta muulta. Vanha vitsi. Joka ei edelleenkään naurata. Teet ikäsi töitä jotta pääsisit tilanteeseen jossa voit tehdä mitä haluat. Ja kun se aika koittaa, olet liian väsynyt enää muuta tehdäksesi tai urautunut niin pahasti ettet enää osaa nauttia tai innostua siitä mihin vuosikymmenet tähtäsit. Elämä on tässä ja nyt, huominen on harha.

Öinen Boulevard St. Laurent. Ehkä tutuin katu tähän mennessä Montrealissa meikälle.

Ei uutta informaatiota auringon alla, mutta pimeässä asiat näyttävät varsin erilaiselta. Kun kävelee tutun kadun lävitse eri valaistuksessa, on tulkinta varsin eri. Esimerkiksi liikkeiden ikkunat näyttävät erilaisilta, asiat korostuvat toiseen tyyliin ja tilan tuntu on ihan toista. Näkee asioita joita ei edes ole huomannut päivänvalossa. Tekemistä on toki myös omassa vireystilassa. Päivällä tai aamulla on muut jutut mielessä ja todennäköisesti enemmän fokusoitunut tulevaan ja kiireeseen. Illalla ja yöllä on vastaanottavaisempi. Mites se meni, taide tapahtuu auringonlaskun jälkeen?

Tästä puljusta juomaa miltei joka viikko. Tosin, ison pullon koko on 1.14L joten ei sentään ihan yhtä viikkoon täällä mene.

On kiva että juo lämmintä juomaa isosta kupista, joka on kokonaan päältä avoin. Asuntolahotellissa tuli käytettyä metallista termaria jossa oli muovinen kansi. Se piti toki juoman lämpimänä pitkään mutta pienestä reiästä imailua oli hiukan ikävää. Ei tunnelmaa. Tarjolla mestassa oli vain pieniä kahvikuppeja joten ei sellaisia minulle, kiitos. Koko ajan saisi olla täyttämässä ja varomassa ettei läiky. Plussaa siis siitäkin uudessa asuinpaikassa. Käytössä kunnon muki. Siitä on kiva viskikaakaota ryystää. Kun tässä juttujen taso taas loppua kohden laskee, niin vielä häpeällinen tunnustus: vegaanius ei ole pitänyt kun on tullut nyt vedettyä jäätelöä. Vegaaniset vaihtarit on vähissä, joten jotain paheita pidetään vaikka naama punaisena ja korvat heiluen. Löytyy vain muutama brändi ja maku soijajädeä, eikä se ole oikein tarpeeksi. Kävisi turhan tylsäksi aina mutustella samaa merkkiä, sen lisäksi että hintaero maitojätskiin on miltei kymmenenkertainen. No, pikkuhiljaa. Nykyiset kämppikset jo vinkkasivat että alueelta löytyy niin paljon vegekauppoja että pitäis löytyä jäden korvikettakin. Siinäpä hyvä tekosyy lähiseudun tutkimiselle.