2016.05.15 - aavistus retkeä, pullon täydeltä laiskuutta

Retki vei joen rantaan. Mies ei saanut kalaa ja hyvä niin. Paitsi ehkä ei koska jos sitä ei oo ni ei se oo hyvä, ei perskele, ei.

Pientä aktivoitumista hibernaation jäljiltä on havaittavissa, kun sekä lauantaina että sunnuntaina sain pienoisen pyöräretken aikaiseksi. Pyöräilyä harrastuksenaan ilmoittavat nauraisivat kyynelistä kostuvaa partaansa jos kilometrimäärät kuulisivat. Ei kerrota niille. Pieneläimen pyllistyksien kokoisista matkoista oli kyse, 27 km ja 13 km. Vaan ehkä se siitä, ensi viikolla enemmän. Tai vähemmän. Vähemmän on enemmän. Eiku. Hä?

On se rankkaa. Ja kattokaa, löysin puistosta pultsarin. Kattokaa ny! Siinä se kuorsaa auringossa.

Lauantaina suunta vei itään ja tavoitteena oli päästä mantereelle, mutta sitten viikolla huolella kerätty väsymys ja huono mutta varsin tahallisesti aiheutettu tankkaaminen saivat menemään vain Pohjois-Montrealin saarelle. Siitä olisi vielä ollut 10 km ennenkuin manner olisi tavoitettu joten tyydyin mukailemaan joen vartta ja pysähtelemään tuon tuosta puistoissa istuskelemassa ja paistattamasta päivää.

Sain vihdoin ruokavaliotani omaan epänormaaliin suuntaani. Tilauskuormassa Brazil Nutsit olivat muuttaneet kansallisuuttaan Pistaasiolaisiksi, mut hei, eihän nykyään rajoja niin kunnioiteta. Soitto rajavartiolaitokseen kuitenkin sai aikaan että toivottavasti saan brassini ensi viikolla. Lupauksia, lupauksi.

Täkäläiset kyllä tykkäävät puistoistaan. Paljon on väkeä liikenteessä kun lämpöä riittää. Sen kunniaksi menetin neitsyytenikin tässä: vedin lipat sotaratsuni selästä valoista liikkeelle lähtiessäni. Hienosti ja huomaavaisesti olin pistänyt etupyörän poikittain menosuuntaan nähden jotta jalankulkijat pääsevät paremmin ohitse. Lähdön koittaessa suoristin liian vähän, voimaa eteenpäin oli liian paljon suoristukseen nähden ja asfaltti kutsui. Eipä siinä kuin käynyt muuta kuin ylpeyden menetys. Onneksi sitä nyt ei tällä kokemuksella ja iällä ole enää tällä yhtään jäljellä alun alkaenkaan, hahaa. Köh.

Puutarhapalstoja ei ole juuri täällä näkynyt, vaan nyt tuli bongattua yksi. Siinäpä kyllä hyvä harrastus, jes söör.

Pakolliset säähavainnot. Sunnuntaina oltiin kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella. Kylmän diggareille tarkennetaan että yläpuolella. Samaisen ihmisryhmän edustajat iloitsevat kuullessaan että tänään sunnuntaina oltiin noin viidessä asteessa. Vaan sujuupa pyöräily nopeammin ja virkeämmin kun pitää polkea jottei kylmisty. Seuraamus syntyy vain pakottavasta tarpeesta. On oikeasti ehkä kivempi, sama kuin juoksemisessa, tuo pirtsakka viileys. Eri asia sitten kun pysähtyy, mutta itse aktiviteettissa on enemmän meininkiä. Vauhti ja vilke on joskus ihan hauskaa.

Junat ovat vielä täysin kokematta. En tiedä edes miltä ne näyttävät. Ehkä niitä ei ole? Ehkä tämä on modernia taidetta?

Kuten monet muutkin asiat minulla on tapana hoitaa, niin tänään hoidin rekisteröitymisen kimppa-auto-palveluun (https://www.communauto.com/index_en.html) puolittain. Vaikuttaa ihan toimivalta, näin rehdisti sanoen kun ei kertaakaan ole kokeillut. Ilmaisjäsenyydellä millä lähden liikenteeseen (sitten joskus) ovat tunti- ja kilometriveloitukset suht isoja, 12$/h, 0.2$/km, mutta 40$ vuosijäsenyydellä saa hinnat puoleen. Puolet kalliista on halpa, on on. Kaaroja näyttää olevan puljulla paljon, ja homma toimii niin ettei tarvitse palauttaa samaan pisteeseen. Rekisteröityminen hoitui vain puolittain kun ajokortin kanssa on kysymysmerkki kelpaako Suomalainen. Internet ei anna tyhjentävää vastausta. Riippuu siitä ja roikkuu tästä. Sillä saa kyllä ajaa Temporary Worker Visan käsikyngässä puoli vuotta. Vaan milläs ajat, mielikuvitusautolla? Mieluusti! Jos kaikki muutkin. Vastoin lentäviä lausahduksia on oman kokemuksen mukaan vieras kansalaisuus aina osoitus huonoudesta ja hidaste, aina vessajonoista alkaen.

Ah, Amerikan meininki. Kauppa ei ole 7/11 vaan apteekki. Sokeria vaivoihin, mummo!

Saman tyyppisestä syystä ei onnistunut vielä ilmottautua Meetup-verkkopalvelun kautta bongattuihin pyöräily- ja vaellusretkiin, jotka suuntautuvat Jenkkien puolelle. Täältä tehdään sitä näennäisen paljon, Vermont ja Pohjois-New York. Järjestäjät sanoivat että jos luulee että on Visan kanssa mitään epäselvyyksiä joka tekee rajan ylityksestä yhtään aikaavievempää, ei saa tulla mukaan. Täytyy selvittää konsulaatin kanssa miten on. Autolla mentäessä ruuhka-aikaan, eli perjantaina iltapäivällä ja sunnuntaina illalla, kuuleman mukaan jonot ovat hirveät ja meno kuin Venäjän rajalla. Pitäisi kyllä nopeasti päästä tekemään aktiviteettia kaupungin ulkopuolelle ettei Kanada kutistu Montrealin kokoiseksi. Työpaikallakin ilmoittautuminen vaellusretkelle meni mönkään vaikka vastasin sähköpostiviestiin miltei siltä istumalta. Heppu joka niitä käsitteli ilmoitti viikonlopun jälkeen että ilmoittautumiset olivat jo täynnä. Toden totta, minulta menikin viestiin vastatessa kokonaista 15 sekuntia. Hidas!

Lopuksi syvällinen elämän viisaus: älkää hyvät ihmiset käyttäkö numerokombinaatio-lukkoja ulko-olosuhteissa. Ei sinänsä että itse olisin tehnyt moisia kammottavia ja peruuttamattomia mokia, mutta  kämppäkaveri on lukinnut sellaisilla, kahdella vielä kaiken hyvän ja hirvittävän lisäksi, varaston oven. Arvaa saako niitä enää auki? Oikein! Eli ei. Ainakaan ilman voimapihtejä. Sää, sade ja ohikulkevien pultsareiden kusisuihkut ovat ruostuttaneet tai muuten tahmanneet ne liiankin hyvin toimiviksi. Niinpä pyörä seisoo nyt kuistilla. Toivotaan että ovi aukeaa ennenkuin pyöräkin kokee saman kohtalon. Kapea katos ei estä yläkerran isäntää suihkuttelemasta satulaa kosteaksi tuon tuosta. Täytyy toivoa ettei suihku sentään kerrosta ylempää tule, köh köh. Köh.

Kun masentaa ja on vaikeata, apu löytyy Kuninkaalliselta osastolta! Tai ainakin voi korvata tukun pulmia ihan uusilla ja unohtaa vanhat.

Suomalainen ei saa ulkomailla valittaa luontonsa mukaan tarpeeksi. Muunmaalaiset leimaavat heti kyltymättömäksi pessimistiksi, joten en malta lopettaa kun pääsin vauhtiin: Kanada on jo kolmas englanninkielinen valtio jossa jätehuolto on järjestetty perin hupsusti. Voi toki olla, ja varmaan onkin, että Pohjois-Euroopassa ollaan valtavirrasta poikkeavia. Mutta silti se että jätteet tyrkätään kadulle edellisenä iltana josta roska-autot ne hakevat on vähintäänkin ruman näköistä. Täällä tosin suhteellisen hyvin kunnioitetaan noutoaikoja, eikä pusseja näe kuin edeltävänä iltana kautta seuraavana aamuna, jos on virkkuna kuin porkkana liikenteessä. Kyllä se silti vähän rohkaisee jengiä pistämään pussukoita ulos myös mihin tahansa aikaan, sekä kärräämään kadulle kamaa joka ei sinällään jätehuollon piikkiin kuulu. Sentään ei ole tilanne yhtä huono kuin Sydneyssä missä kadunvarret useasti toimittivat kirppiksien virkaa; sieltä laatutietoiset useastikin bongailivat olohuoneeseensa uutta ilmettä.

Ah, viikon avautumiset suoritettu, nyt voin nukkua muutamat seuraavaa yötä makoisasti.