2016.06.05 - käristelyä ja kärvistelyä

Hän on menossa unten maille. Kova tekee duunia kyl, joten ansaittua on.

Herra Aurinko on tervehtinyt koko viikon reippaasti ylitsevuotavaisesti Montrealin asukkaita. Minua kanssa. Tänään piti pallukka välipäivän toimeliaisuudestaan ja on sadellut senkin edestä. En ole ollut kertaakaan ulkona. Tarkemmin miettimällä tällaista harvemmin tapahtuu vaikken kovin jytäjannu olekaan. Ei kyllä pitäisi päästää tapahtumaan ollenkaan. Nuppihan tässä tuhnuuntuu, ja vaikka pieruhuumorinystäviä ollaankin, niin rajansa kaikella.

Uusi maa, uusi vessamuoti. Tämä lajinsa valioyksilö duunista, jossa vehkeisiin on hommia helpottamaan lisätty liiketunnistin. Huuhtelee automaattisesti. Mutta toimii satunnaisesti. Joutui tekemään ylösalas-harjoituksia pitkän aikaa useaan otteeseen kunnes huomasi että onhan noissa manuaalinappikin sivussa. Usein taidokkaasti piilotettuna! Valmistajat haluavat ilmeisesti rohkaista yleisöä esittelemään tuotoksiaan seuraaville käyttäjille.

Koska ulos pitää siis pian päästä, pidän sanaisen arkkuni tällä kertaa oikeasti vain raollaan ja käväisen hapen päällä hyppelemässä vaikka koko lähitienoon orava-armeija koittaisi sitä estää. Siis, niitä on täällä todella paljon! Oikea uhka.

Miksi näitä täällä niin paljon? Ja esim. Suomessa niin vähän? Olisiko niin että oravannahkakauppa Pohjois-Euroopassa olisi ollut niin kovin vilkasta aikoinaan vai mitä häh? Hauskahan näitä katsella. Kissatkaan eivät saa kiinni, ja useasti eivät edes yritä. Jos yrittävät niin komedia on valmis.

Ulkona vierailuni ovat suurimmilta osin pysyneet hengissä lenkkeilyn ansiosta. Kun katsoo juoksutilastoa niin tahti oli 20 astetta viileämmässä samoilla poluilla huomattavasti nopeampi. Eihän uutta tietoa ole toki. Pitäisi kyllä jos haluaa nopeuteen nyt yhtään panostaa pitää huoli että menee lenkille vuorokauden kylmimpään aikaan näin kesähelteillä. Se olisikin mainiota, puuskuttaa keskellä yötä, lamppu otsassa. Eipä tarvitsisi erakon muita kaduntallaajia murista. Tosin, ehkä pesukarhuja sitäkin enemmän, liekö ne liikkuvat enemmän yöllä? Illalla niitä on läheiselle nyppylällä näkynyt. Kivan näköisiä velikultia.

Tämä luontoalue tullut toistaiseksi kaikista tutuimmaksi. Kääpiöpuisto asuintalon päädyssä. Täällä hoituu niin aamuvenyttelyt kuin iltalukemisetkin.

Huonosti jatkuu muu luonnontutkailu mantereella. Meetup - ryhmät mihin olen ilmoittautunut kyllä järkkäävät kovasti retkiä, mutta menevät mokomat nopeasti täyteen. Täytyy kärppänä jatkossa päivystää hanakammin ja ilmoittautua heti kun kotkansilmä jotain bongaa. Yksi mihin pääsin peruttiin tuntemattomasta syystä. Ensi viikonlopuksi olisi yksi mielenkiintoinen tarjolla, katsotaan kuinka käy. On seikkailullisesti vielä Jenkkien puolella, joten ekstra-pupuja pöksyyn siitä miten rajanylitys toimii.

Kun kerta suurista teoreettisista puheista huolimatta luonto ei maistu, olen tuudittautumassa teko-intellektueeliin, käytännössä nykyihmiselle tyypilliseen aadeehoode-tavara-ajanviete-hamstraus-teeskentely-linjaan. Tilasin amatsonin ihmekaupasta äänikortin ja kosketinsoittimen. No se on hyvä. Jos niitä tulee käytettyä, siis, jääköön tulevaisuuden tuomittavaksi.

Minä olen kyllä Nintendo-mies, perkeles! Marion Talon pelit maistuvat kaikessa välipalamaisuudessaan. Taannoisseen lainassa olleeseen PS4:een (Metal Gear 5, Watchdogs, Tearaway, Last of Us) ei tullut koskettua 6 viikon aikana yhtä paljon kuin tähän jo yhdessä viikonlopussa.

Sain lainattua duunista WiiU:n ja kaksi peliä, sekä kirjastosta kaksi lisää. Se ei ole hyvä, ulkona kesällä pitäisi olla (talvella kanssa, nössö!). Mutta kirjaston mukaantulo tähän yhtälöön tarkoitti että hankin sekä kaupungin- että provinssin kirjastokortit. Se on taasen hyvä. Jos sieltä tulee haettua muutakin kuin pelejä, siis.

Pyörän ohella jokaisesta uudesta kaupungista mihin muuttaa nämä kortit pitäisi hankkia ensimmäisten joukossa. Juu juu.

Töiden jälkeen olen ottanut tavaksi mennä talon päädyssä olevan puiston tapaisen viheralueen rääpäleen penkille lukemaan kirjaa auringon laskiessa. Sekin on hyvä. Paitsi lukeminen on usein rauhatonta ja pätkittäistä, sen verta paljon liikennettä näin keskellä kaupunkia, autoa yhdensuuntaisilla kaduilla ja koirankusettajia muita kadun tallaajia.

Perjantain iltalukemisesta ei meinannut tulla mitään kun autoarmeija terrorisoi puistossaistujan rauhaa. Lähikadut olivat tukossa kuin allekirjoittaneen vessanpönttö, ei edennyt homma senttiäkään. Ai sitä tööttimökän määrää. Ilmeisesti huono tiedotus, iltaan sijoittunut pyöräilytapahtuma, suljettu katu ja jengin typerät perjantairaittiajelu-tottumukset olivat sopan tärkeimmät ainesosat.

Täällä kaupungissa kyllä tuntuu olevan paljon elämää. Lähikatu pistettiin viikonlopun kynnyksellä säppiin markkinakojuille ja erinäisille esityksille, saa nähdä onko asianlaita näin vielä tulevalla viikolla. Pitkä katu oli silmänkantamattomiin kojua täynnä.

Markkinahumua! Itsehän en mitään ostanut. On oltava vastaan homman täysin kaupallista ajatusta. Sitähän se on, rojua rojua rojua. Mutta oli hauska kävellä ja tuijottaa vain ihmisiä ja käyttäytymisiä, kun kaikki muut vain tuijottelivat kojuja ja tavaroita. Friikki!

Myös isompi lähipuisto, mikä on muodostunut yhdeksi lenkkiretkieni peruspilariksi, kansoitettiin markkinahumulla oikein karuselleja myöten. Se on kyllä sanottava että varsinkin näin kesäisin pilvi haisee kaikkialla. Sekin rohkaisee lenkkeilemään aamulla ettei tarvitse pössytellä tahtomattaan puistikkojen ollessa täynnä populaa. Hassu kuvio. Paljon on stadissa urheilukenttää ja niistä pidetään huolta, mutta heti vieressä jengi piknikkailee, juo viiniä ja polttaa pilveä. Monikäyttöisiä virkistysalueita, ainaskin. Jokaiselle jotakin.

Elämä on suuri karuselli. Keskellä puistoa. Ja koska on nyt vaan oltava osa tätä hulinaa ja vilinää, tahtoi tai ei, niin parempi ulkona raitilla ja puistossa kuin sisällä pimeässä, eiks ni?

Suuressa viisaudessani tyydyn toistaiseksi pysymään ja asumaan kellarissa. Täällä ollaan vielä kolmisen viikkoa ja sitten siirrytään, toisen kämppäkaverin muuttaessa tytsinsä kanssa yhteen, yläkerran pieneen huoneeseen. Viikolla katselin asuntoja ja ottelin yhteyttäkin eri tahoihin. Vaan on se on kyllä niin perkeleen puuduttavaa ja kokonaisvaltaista puuhaa että voi jeesus! Yhtä kämpyrää kävin katsomassa, ekalla kerralla jannu teki oharit, soitti perään ja kertoi olleensa nukkumassa turhia anteeksi pyytelemättä, ja seuraavana päivänä uusiksi. Ei napostellut. Totean tähän väliin että katson toistaiseksi miltä pöperö maistuu nykyisissä koordinaateissa kerrosta ylempänä, ja teen sen jälkeen lisää johtopäätöksiä vaihtuuko ruokalista sitten.

Totuus on kuitenkin että huonoja puolia löytää aina kaikkialta ja kaikesta. Pitäisi vain tiukemmin keskittyä oleelliseen eikä pikkuseikkoihin. Lisäksi, kämppä tällä tasolla kuin sitä nyt itse ylipäätään käytän, on ennenkaikkea juttujen mahdollistaja ja tukikohta jossa paskotaan ja nukutaan. Näin ainakin tahtoisin, joten ehkä parempikin että jokin epäoptimaalinen seikka rohkaisee olemaan "tuolla ulkona". Siispä tuonne ulos tältä istumalta! Sinä kanssa! Hukkasit hyvät 5 minuuttia tätä silmäillessäsi!

Prööt! Au Revoir!